21.11.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallinen syyttäjä oli Helsingin RO:ssa kertonut, että valokuvaaja K oli ottanut tammikuussa 1974 Helsingissä lehdessä X julkaistavaksi joukon valokuvia Kyllikki B:n yhdessä kahden muun henkilön kanssa hallitseman liikkeen myymälässä kaupan olleista elintarvikkeista ja niitä ostaneista, K:n mukanaan tuomista asiakkaista. Luvan kuvaamiseen K oli saanut ilmoitettuaan kuvien julkaisemisen syyksi vastikään tapahtuneen elintarvikkeiden hintojen nousun. Hän oli kuitenkin ilman B:n lupaa luovuttanut tätä esittävän samassa tilaisuudessa otetun valokuvan opiskelija A:lle. Valokuvaa oli sitten elokuussa 1975 julkisesti levitetty erään poliittisen puolueen vaalitunnuksin varustetussa tuon puolueen vaalimainoksessa, jonka A oli laatinut muun muassa viideltä poliittiselta yhdistykseltä, tuon lehtisen julkaisijoina saamansa toimeksiannon perusteella. Sanottua lehtistä oli jaettu äänestäjille postitse 10 000 kappaleen painoksena. Tämän vuoksi syyttäjä oli vaatinut K:n ja A:n tuomitsemista rangaistukseen yksityiselämän loukkaamisesta.

B oli asianomistajana yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja lisäksi vaatinut, koska kuvan julkaisemisesta oli aiheutunut hänelle vahinkoa ja kärsimystä, K:n ja A:n sekä edellä nimettyjen lehtisen julkaisijoina toimineiden yhdistysten velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle vahingonkorvausta yksityiselämän loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 20 000 markkaa ja rikoksen hänen ammatilleen aiheuttamasta haitasta 5 000 markkaa.

Kuultuaan A:ta ja K:ta syytteestä sekä heitä ja yhdistyksiä korvausvaatimuksista RO p. 28/10 1976 oli lausunut selvitetyn, että K:n otettua syytteessä kerrotuin tavoin valokuvia, B:tä esittävää samassa tilaisuudessa otettua sekä X-lehdessä 26/2 1974 julkaistua ja K:n sittemmin lehden kuva-arkistoon tallettamaa valokuvaa oli levitetty syytteessä mainituin tavoin.

Kysymyksessä olevan julkisesti levitetyn kuvan ei ollut edes väitetty koskevan B:n menettelyä julkisessa virassa tai tehtävässä, elinkeinoelämässä, poliittisessa toiminnassa tai muussa näihin rinnastettavassa toiminnassa ja olevan tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Antaessaan luvan valokuvaamiseen B oli ollut oikeutettu edellyttämään kuvien julkaisemisen tapahtuvan elintarvikkeiden hintoja koskeneen uutisluontoisen tiedon välittämiseksi kuluttajille puolueisiin katsomatta, eikä tuon uutiskuvauksen yhteydessä B:stä otetun, hänen henkilöään yksityisessä työpaikassa esittävän valokuvan julkiseen levittämiseen vallimainoksessa sellaisella tavalla, joka aikaansaa käsityksen kuvatun henkilön lukeutumisesta mainoksessa esitetyn poliittisen aatesuunnan kannattajiin, ollut ollut laillista oikeutta ilman B:n nimenomaista lupaa tai suostumusta. A:n edellä kerrottu menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan B:lle kärsimystä, josta myös edellä mainitut yhdistykset painokirjoituksen julkaisijoina olivat vastuussa painovapauslain 39 §:n nojalla, sellaisena kuin se oli muutettuna 13/12 1974 annetulla lailla. Sen sijaan näyttämättä oli jäänyt, että K olisi syyllistynyt B:n yksityiselämän loukkaamiseen tai että hän olisi vastuussa siitä B:lle aiheutuneesta kärsimyksestä tai että B:lle olisi teon johdosta aiheutunut ammatillista haittaa tai vahinkoa.

Näillä perusteilla RO oli, hyläten vaatimuksen enemmälti, rikoslain 27 luvun 3 a §:n nojalla tuominnut A:n yksityiselämän loukkaamisesta 40:een 8 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 320 markkaa sekä velvoittanut A:n ja sanotut yhdistykset yhteisvastuullisesti korvausvelvolliseksi myös katsotun poliittisen nuorisoliiton kanssa suorittamaan B:lle korvaukseksi yksityiselämän loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 8 000 markkaa.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä, B, A ja korvausvelvollisiksi tuomitut yhdistykset ja nuorisoliitto olivat saattaneet jutun, p. 4/12 1979 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että, samalla kun nuorisoliittoa vastaan tehty korvausvaatimus hylättiin ja liitto vapautettiin velvollisuudesta suorittaa B:lle RO:n päätöksessä maksettavaksi tuomittua korvausta 8 000 markkaa sekä B velvoitettiin suorittamaan tuolle liitolle korvaukseksi sen oikeudenkäyntikuluista RO:ssa 300 markkaa, HO oli alentanut A:n ja yhdistysten yhteisvastuullisesti B:lle yksityiselämän loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä maksettavaksi tuomitun korvauksen kohtuullisiksi katsotuiksi 5 000 markaksi. A ja yhdistykset velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista maksetuista B:n maksuttoman oikeudenkäynnin kustannuksista 1 500 markkaa.

B erikseen sekä A ja yhdistykset pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla, sellaisena kuin se oli 14/6 1958 annetussa laissa, lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset.